Seminaarissa esitellään suomen kielen yksikön 2. persoonan käyttöä suullisissa ja kirjoitetuissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkielmassa yksikön 2. persoonan käyttöä lähestytään kahden konstruktion kautta, jotka ovat itsen puhuttelu yksikön 2. persoonassa ja avoin yksikön 2. persoona. Tavoitteena on selvittää, kuinka edellä mainittuja konstruktioita käytetään osana arkipäivän vuorovaikutustilanteita ja mikä on  yksikön 2. persoonan rooli kyseisissä konstruktioissa. Yksikön 2. persoona hahmotetaan tavallisesti referentiaaliseksi indeksiksi, jolla tyypillisesti viitataan vastaanottajaan. Tutkielma kuitenkin osoittaa, että muunlaistakin käyttöä yksikön 2. persoonalle on.

Aineisto koostuu suullisista ja kirjoitetuista tapausesimerkeistä, joissa esiintyy itsen puhuttelua yksikön 2. persoonassa tai avoimen yksikön 2. persoonan ilmauksia. Aineistoon kuuluu arkipäiväistä kasvokkaiskeskustelua, televisiokeskustelua, lehtiartikkeleita ja -haastatteluita sekä erilaisia internetin tekstejä. Tutkielman teoreettis-metodisena viitekehyksenä on vuorovaikutuslingvistiikka ja dialoginen näkemys kielestä, mutta työssä hyödynnetään myös kognitiivisen kieliopin teoriaa ja termistöä. Tutkimuksesta selviää, kuinka itsen yksikön 2. persoonan puhuttelulle ja avoimelle yksikön 2. persoonalle on vuorovaikutuksessa muodostunut omanlaisiaan, erikoistuneita tehtäviä. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, kuinka vuorovaikutuksen dynaamisessa kontekstissa puhujat voivat intersubjektiivisen toiminnan kautta jäsentää ja merkityksellistää kieliopillisia yksiköitä uudelleen.

 
Tervetuloa!